Aune äänikirja ilmaiseksi – kuuntele heti

Ingeborg (Immi) Hellén (1861-1937) oli suomalainen kirjailija ja runoilija, joka syntyi kanttoriperheeseen Kuorevedellä, valmistui Jyväskylän seminaarista vuonna 1884 kansakoulun opettajaksi, opetti ensin Vaasassa ja sitten Helsingissä Lapinlahden kansakoulussa. Hän teki opintomatkoja mm. Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Saksaan, Sveitsiin, Englantiin, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Unkariin, Italiaan ja oli raittius- ja eläinsuojeluaatteen puolestapuhuja. Hellén oli yksi ensimmäisiä, joka kirjoitti suomenkielellä lastenrunoja, ja monet niistä julkaistiinkin Julius Krohnin Pääskynen-lehdessä. Hellén oli myös itse useiden lehtien toimittajana. Hellén tunnetaan parhaiten juuri runoilijana, koska hänen reilun tuhannen runon joukossa on monille lastenlaulujen sanoituksista tuttuja runoja, kuten: Joulukirkkoon (”Kello löi jo viisi..”), Pieni nokikolari (”Pieni nokipoika vaan..”), Oravan pesä (”Kas kuusen latvassa..”), Peipon pesä (”Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän..”), Mä olen niin pienoinen, Suojelusenkeli (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie..”), Paimenpoika (”Jäi toiset aamulla nukkumaan..”). Hellén kirjoitti myös kaksi hienoa romaania: Aune (1896), ja Eeva Aarnio (1901). Tällä äänikirjalla olevan Aunen kuvaus: Aune on kohta 13-vuotias ja ollut koko ikänsä sairaana. Aunella oli tohtorin mielestä lapsen ruumis mutta aikaihmisen ajatukset. Hänen isänsä oli varakas senaattori – äiti ja veli kuolleet, joten perheessä oli palvelijana Leena, joka oli Aunelle jonkinlainen henkinen tuki ja tiennäyttäjä. Aunen maailmaan tulee sitten yllättäen Lauri-poika – köyhä sanomalehtien jakaja, ja siitä alkaa heidän lämmin ystävyytensä. Aune visioi Laurille heidän tulevaa tehtäväänsä maailmassa, joka antaa myös korkeinta maallista onnea – ystävyyden osoittamista osattomille. Aune oli kuunnellut hiljaisina hetkinä Iäisen ääntä sielussaan, ja oli avannut tähtien valossa sydämensä sille rakkaudelle, joka ulottuu kaikkialle ja jokaiseen. Sitä maailmaa Aune ei tahtonut milloinkaan laskea luotaan, sillä siinä oli ikuinen onni.